Tere tulemast Tallinn

 

Lauantaina lähdin varhain aamusta junalla kohti Helsinkiä pakaasini kanssa. Nyt oli vuorossa töiden virkistyskerhon perinteeksi tullut matka Tallinnaan. Muutama meidän porukasta juoksisi Tallinnan Maraton juoksutapahtumassa. Tänä vuonna Viron 100-vuotisjuhlan kunniaksi juoksupaidat oli raidoitettu musta, valko, siniseksi Viron lipun mukaisesti. Itse olin kannustusjoukoissa.

Tallinna Maraton kympillä oli uusi reitti ja juoksun maali tulikin vanhaan kaupunkiin. Edellisvuoden juoksumuistot palasivat mieleeni, että kuinka olin kipeällä polvellani taivaltanut matkan. Jäimme kannustamaan reippaita juoksijoita. Ihan nuoria koululaisiakin oli mukana kisassa.  Ilma oli kesäisen lämmin ja T-paidalla tarkeni vallan hyvin. Pyörähdimme ikkunaostoksilla ja tarkistamassa tuliaisia varten hinnat Kalev suklaapuodissa Rothermannilla. Siitä nopeasti kohti Viron apteekkia voide ostoksille. Olipa virkistävää, kun illasta kävimme vielä uimassa kylpylän ulkoaltaassa.

Sunnuntaina aamusta lähdimme kävelypatikkaa kohti Katriorgin puistoa. Sinne oli matkaa noin 2,5 kilometriä. Minulla oli kartta mukana, jotta osaisimme suunnistaa perille. Puiston kauneus avautui hetkessä eteemme. Kukat ja puut loistivat kauneutta ympärillämme. Nyt olimme tulleet Tallinnan kauneimpaan puistoon. Monet paikalliset olivat kävelylenkillä Katriorgin maisemissa kanssamme.

Iloista alkavaa syksyä ja tsemppiä liikuntaharrastuksiin lukijoilleni!

 

Kannustusmatka Tanskaan

   
Lähdimme tyttöni kanssa Tanskaan kannustusmatkalle
. Matka oli melkein yllätys! Se tilattiin viikkoa aikaisemmin. Päätimme vuokrata Norrabron kaupunginosasta asunnon käyttöömme. Lentokentältä hurautimme metrolla tosi vauhdikkaasti Norraporttiin. Muistin syksyltä, että täällä oli se punainen torni.

Sitten muutaman kilometrin kävely asunnollemme. Ilma oli kovin tuulinen. Jos aurinko tuli esiin pilvien lomasta, niin oli lämmin.  Mutta heti kun meni pilveen, niin tarvitsi takin päälle.  Tanskassa on paljon vanhoja tiilisiä kerrostaloja ja monissa on kauniit erkkeri-ikkunat sekä rautaiset parvekkeet. Polkupyöriä notkui joka talon edessä. Parhaiten täällä pääsee liikkumaan juuri pyörällä. Onhan pyörille varattu omat kaistat teiltä.

Sunnuntaiaamusta lähdimme bussilla kohti Hvidovren Stadionia Nuorten Pohjoismaisiin kisoihin. Sininen urheilukenttä löytyi helposti koulun takaa. Vielä ei satanut, vaan oli tuulinen puolipilvinen sää. Kun aurinko paistoi, niin tarkenimme jopa t-paidoilla. Kannustimme ahkerasti Suomen joukkueen kilpailijoita.

Tyttöni halusi nähdä Kööpenhaminan 175-vuotta vanhan Tivolin. Hyppäsimme junaan Frihedenistä  Kööpenhaminaan Central Stationille ja oikealta löytyi Tivolin sisäänkäynti. Tivolin puutarhurit olivat ahkeroineet kesällä, koska Tivolissa kukkapenkit kukoistavat väriloistossa. Lenkkarit jalassa kävelimme monta kilometriä ja saimme happirikasta meri-ilmaa aimo annoksen.

Kööpenhamina lumosi meidät jälleen.

Mukavaa elokuun loppua sinulle lukijani!

Kylässä Raumall

vanharauma

”Ol niingon gotonas” toivotellaan, kun tullaan Raumall.
Rauman urheiluhalli kuhisi väkeä, kun siellä oli parhaillaan Pitsiturnaus menossa viileässä jäähallissa. Autoja oli kuin muurahaisia parkkipaikalla. Itse suuntasin helteiseen puutalokaupunginosaan Vanhaan Raumaan mukulakiville kävelemään ja ihailemaan pitsihuviloita. Kattelin nypläyspitsien hintoja, mutta olivat aika arvokkaita. Äitini tullee saamaan sinisen pitsikynttilän nimipäivälahjaksi. Rauman murretta voi ihastella Oikkem biän sanakiri -sivuilta.
raumamuseo

Iltapäivästä autoni nokka suunnattiin kohti Laitilaa. Raumalta sinne ajeli puolessa tunnissa.
Tällä kertaa olin katsomon puolella jännittämässä SM 19-22 Nuorten kisoja. Pienellä paikkakunnalla kisoihin tarvitaan paljon talkooväkeä ja yhteishenki kukoistaa. Majapaikasta kentälle oli kävelymatka. Kisoihin osallistui yli 600 nuorta urheilijaa ja tyttöni oli yksi heistä. Mitaleista käytiin kovaa kamppailua…

Nautitaan elokuun aamuista ja loppukesän päivistä, Tsemppiä kuntoiluun!

Alkukesän retki Jyväskylään

 

Toukokuussa alkoi kesän lämpö ja vihreys. Kasvimaani huutaa tällä hetkellä vettä, kun ei ole yli kuukauteen satanut. Herukkapensaissa näkyy jo hyvänkokoisia raakileita, samoin omenapuissa. Pionini ovat nostaneet nuppunsa ja aukeavat ennen juhannusta. Kasvit ja kukat ovat tänä kesänä pari viikkoa etuajassa.

Naisten kympillä olin hölkkääjien joukossa ja siinä ehti hyvin katsella maisemia, kun ruuhkassa askellettiin Helsingin katuja ja hiekkapolkuja pitkin. Mieheni oli toimitsijana siellä jo toista kertaa. Juoksin hyvän ystäväni kanssa reitin läpi. Picnik-eväät olivat tänä vuonna hiukan kevyemmät kun ei ollut tarjolla salaattia, vain pähkinöitä ja välipalapatukoita. Banaanikin puuttui!

Ensimmäinen kesäreissu suuntautui Jyväskylään tyttöni kanssa autolla. Hotellien hinnat olivat hypänneet pilviin, joten vuokrasimme yksiön käyttöömme. Asunto oli pieni, mutta valoisasti sisustettu. Pikkukeittiössä pystyi tekemään ruuat ja tiskaamaan astiat. Tutkimme karttaa, että mistä löytyisi lähin ranta ja polkuja lenkkeilyyn? Meillä kävi tuuri, kun muutaman korttelin luota löytyi hiekkapolku ja järvikin oli lähellä. Uimavesi oli huikan viileätä vain +11 asteista. Tällä retkellä emme uineet. Josko vaikka heinäkuussa tulisimme uudelleen?

Seuraavana päivänä pyörähdimme Laajavuorella ja Harjulla. Tein kävelylenkin lammen ympäri ja tyttöni jäi lukemaan kirjaa. Monet menivät rinnettä maastopyörillä ylöspäin. Kyllä on hyviä reittejä ulkoiluun! Iltapäivästä suuntasimme kisoihin Harjun maisemiin. Olin yllättynyt, että siellä ei ole juurikaan parkkipaikkoja, vaan autolle oli etsittävä sopiva kolo lähikatujen varsilta. Mitenhän heinäkuun lopulla kaduilla on ruuhkaa, kun Harjulla on Kalevan Kisat?
Toivotan sinulle Aurinkoisia kesäpäiviä ja liikunnallista kesän aikaa!

Patikkamatkalla Tanskassa


Pakkasimme laukkumme pojan kanssa ja suunnistimme Tanskaan syyslomaa viettämään
. Tulimme junalla Kööpenhaminaan ja otimme kartan hotellilta ja patikointi alkoi ohi Tivolin, Kansallismuseon, Christianborgin linnan sivuun puutarhaan, jonka takana oli kuninkaalinen kirjasto. Siinä valokuvasimme suihkulähdettä syysvärityksellä. Sieltä kiepaus  Nyhavnissa ja Amalierborgin aukiolla.


Pyöräily on varmasti ykköslaji, niin paljon pyöriä näkyi katukuvassa
. Matkamme jatkui eteenpäin kanavan vartta. Kylläpä sunnuntaiaamupäivästä meitä vastaan tuli monta juoksuporukkaa, joissa oli mukana paljon juoksijoita. Kööpenhaminassa tykätään selvästi kuntoilusta!


Maanantaiaamusta täytin poikani hartaimman toiveen eli päästä ajelemaan pyörällä ympäri kaupunkia. Hän sai alleen poikien maastopyörän ja minä sitten semmoisen sinisen mummopyörän. Kypärät vuokrattiin kanssa. Nyt meillä oli koko päivä aikaa huristella. Suunnistettiin aluksi Pienelle Merenneidolle asemalta teitä pitkin. Sieltä ympäri pohjoispuolen kautta hassulle kierretornille, sitten ajettiin Operatalo ympäri ja lähdettiin suunnistamaan toisaalle.

Frederiksbergin puutarha pitäisi löytää?  Jossain siellä on myös eläintarha. Taas karttaa lukemaan ja pyöräilemään muiden mukaan. Pyöräilijöillä on Tanskassa omat kaistat, mutta välillä pääsi ajamaan autojen seassa. Tanska on pyöräilijöiden luvattu maa: tuunattuja menopelejä näkee paljon, osalla on erimuotoisia kuljetuskärryjä mukana. Planeraation ohitse hurautettiin vauhdilla omilla kaistoilla. Päätettiin vierailla näyttelyssä heti seuraavana aamuna.


Tulihan meille jalkapatikkaakin ympäri Kööpenhaminaa. Kasvitieteellisessä puutarhassa tehtiin kierros ja otettiin kilpaa panoramakuvia kasveista. Sitten vertailimme otoksia keskenämme. Pyöreä torni oli hauska tuttavuus! Se on 1600-luvulla tehty tähtitorni ja tiililattia kiertää monta kierrosta ylöspäin. Viimeiset portaat piti mennä tosi ahtaasti ennenkuin näki Kööpenhaminan kaupunkimaisemaa 360 astetta.

– Poikani pyysi: Äiti pyöräilläänhän tästä lähtien lomapaikoissamme?
– Näin tehdään, vastasin hymyillen.
Toivotan sinulle lukijani tsemppiä loppusyksyn päiviin, ollaan yhdessä reippaita!

Alppimaassa patikoimassa

Heti kun saavuin Luzernin asemalle kylmä tuuli puhalsi ja kaivoin laukustani takin päälle. Lähdin Lake Luzernia pitkin kävelemään. Alpit reunustivat kaupunkia ja aluksi lumihuiput olivat pilvessä. Junamatkalla olin virkannut merinovalankani loppuun ja yritin kuumeisesti etsiä lankakauppaa kaupungilta. Koska en puhu saksaa, niin en voinut kysyä keneltäkään neuvoa. Kävelin kuuluisan puusillan läpi ja valokuvasin sitä. Päätin käydä katolisessa kirkossa sisällä ja kiertää sen puutarhan ympäri. Edelleen oli kylmä ja menin kahvilaan keitolle.

Seuraavana päivänä lähdin hyvän ystäväni ja hänen koiransa kanssa alpeille patikoimaan. Ystäväni oli valinnut kohteen ja ajoimme ensin autolla tunnin verran Luzernista poispäin. Sitten käännyimme Amstegiin ja mutkitteleva serpentiinitie alkoi. Tiellä oli liikennemerkkejä, joissa kerrottiin, milloin piti odottaa esim. postiauton tuloa ylhäältäpäin ennenkuin sai jatkaa eteenpäin. Kylän kohdalla meitä vastaan tuli lehmälauma, jota ajettiin maanviljelijöiden toimesta alaspäin kotiniitylle. Kesän lehmät olivat saaneet syödä heinää alppien rinteillä.

Bristenin kohdalla otimme kaapelihissin ylöspäin ja alppivaelluksemme pääsi alkamaan. Ystäväni koiran häntä heilui iloisesti, kun pääsi ulkoilemaan. Vaatteita sai olla ihan reilusti, koska ylempänä oli paljon kylmempi kuin parkkipaikalla. Viikko sitten polveni oli tulehtunut ja se edelleen tuntui. Patikointiin ystäväni oli valinnut helpon maisemareitin. Tulimme alppijärven kohdalle ja vesi näytti tumman vihreältä. Päätimme lähteä ylämäkeä eteenpäin.  Ystäväni kysyi, miten polveni jaksaa? Sanoin, että hyvin menee ylämäkeen!

Jippii lumihuiput tulivat näkyviin taukopaikallamme. Aurinko lämmitti niin, että avasimme takkejamme. Kuvasimme kilpaa kaunista maisemaa ja muistimme ottaa koirankin kuviin. Täällä ei ollut ruuhkaa, vain muutama patikkaryhmä tuli meitä vastaan. Nautimme täysin siemauksin kauniista syyspäivästä ja luonnon ihanuudesta hengittäen raikasta ilmaa. Askeleita kertyi hyvin ja kuuma tässä hommassa tuli. Olimme ihan puhki, kun pääsimme takaisin kaapelihissille.

Sveitsissä sauvakävely on suosittua ja keltaisia kävelypolkuja näkyy siellä täällä. Kävimme katsomassa linnapihan viininviljelyksiä sunnuntaiaamupäivästä.  Yhtäkkiä kävelypolku meni aivan asuinrakennusten etupihan läpi. Kysyinkin ystävältäni, että miten tämä on mahdollista? Hän kertoi, että maa on täällä arvokasta ja talot on kylissä rakennettu tosi tiheään, että kyllä kävelypolku voi mennä talojen etupihojen halki. Kolmen päivän aikana sain kasaan melkein 60 tuhatta askelta sekä iloisen mielen, että olin käväissyt vierailulla sveitsissä.

Aurinkoisen värikkäitä syyspäiviä sinulle lukijani!

 

 

 

Kesäkaupunki Porvoon lumossa

Ajelimme hyvän ystäväni kanssa heti aamusta Porvooseen, koska minulla oli matonvirkkaus kesken, kun lanka oli päässyt loppumaan. Vanhassa Porvoossa on nimittäin Tekstiiliteollisuuden Teetee Shop, johon minua ”käsityöihmistä” ei saisi päästää ostoksille.  Nimittäin kannan sitten kassillisen erilaisia lankoja sieltä kotiini.

Tänä kesänä olen hullaantunut virkkaamiseen, teen erilaisia huiveja, sisustuspurkkeja ja nyt ensimmäistä matonriekaletta. Täytyyhän se minullakin olla jotain puuhaa näin kesäaikana! Olen aika näppärä virkkaamaan ja vähän liian luovakin…

Porvoon vanha kaupunki vetää hyvin turisteja. Laskimme, että aamusta oli 9 bussia parkkipaikalla ja sitten iltapäivästä vielä 7 erilaista bussia. Saaristolaiva lipui jokea pitkin kohti punaisia makasiineja. Helsingistä Runeberg -laiva tekee varmasti päivittäin risteilyjä Porvooseen. Ilmakaan ei haittaa, vaikka ei aina aurinko näyttäydy. Vanha kaupunki on täynnä hurmaavia pieniä liikkeitä ja kahviloita!

Torilla tapasimme ihastuttavan myyjän, joka oli itse tehnyt paljon erilaisia mattoja myytäväksi virkaten ja myös sisustuskoreja. Hänellä oli niitä kymmenittäin. Hinnat olivat edulliset, koska langat ovat melko kalliita meillä. Toivoisin kovasti, että turistit arvostaisivat Handmade -leimaa ja tekisivät ostoksia.

Makasiinin rannan punaiset mökit ovat todella kauniita rannan toiselta puolelta  kävelypolkua pitkin. Useammat turistit olivat samaan aikaan valokuvaamassa näitä meidän kanssamme. Ystäväni niminen antiikkikauppa löytyi  aivan rannan vierestä. Kävimme katsomassa sen liikkeen ja kyllä oli kauniisti järjestetty kaikki myytävät astiat, taulut, vanhat esineet. Annan ison arvon sille, että vanhoille tavaroille annetaan niille kuuluva arvo.

Tuomiokirkko paanukattoineen on hieno vierailukohde mukulakivikadun päässä. Sinne joutuu jo vähän puuskuttamaan, kun kiipeää ylämäkeen ja katse on parempi olla tiessä, että ei turhaan kompuroi. Vanhanajan tiet  eivät olleet niin tasaisia! Kirkossa sisällä on kesäisin aika kuuma. Kirkonmäeltä näkee todella pitkälle ja suomalainen maisema on kaunis.

Kaupunki oli tehnyt joen toiselle puolelle kauniita kukkaistutuksia veneen muotoon. Valkoinen kukka oli minusta jasmiini ja sitten siinä oli liloja kärhöjä. Samanlaisia istutuksia oli kaksi. Myös vihreistä puista oli muotoiltu kaaria. Kaupunki oli leikannut vasta nurmikon. Porvoossa oli kesä kauneimmillaan näin heinäkuun lopulla. Niin kävimmehän me myös Brunbergin karkkimyymälässä hakemassa vähän lakuja mukaan iltapalaksi…

Toivotan sinulle Hyvää loppukesää!

 

 

Luontomatkailua Kuusamossa

Lomani aluksi lensin poikani kanssa potkurikoneella Kuusamoon. Koneessa olisi tarvinnut kuulosuojaimet, niin kovaääninen se oli. Heti lentokentältä automme suuntasi Suurpetokeskukseen Kuusamoon katsomaan Sulo-papan Reeta, Vöyti ja Juuso karhuja. Petoeläinten orpokodissa näki karhujen lisäksi susia, ilveksen ja poroja oppaan johdolla. Piristävä sadekuuro yllätti meidät kierroksella ja repusta piti kaivaa sadetakit päälle.

Seuraavana päivänä ilma oli kesäisen viileä ja laitoimme tuulipuvut päälle ja suuntasimme autolla kohti Rukan rinteitä. Vuorossa oli rinnesuunnistusta hyppyrimäen maastossa. Onneksi valitsimme lyhyemmän reitin, koska ihan ensimmäistä kertaa kompassin ja kartan avulla etsimme rasteja. Suunnistuskarttaa piti lukea tosi tarkkaan, jotta maastosta löysi oikean rastin. Aikaa kului paljon ja viimeistä rastia  me etsimme väärästä kohdasta. Oppaamme soitti meille ja pyysi palaamaan lähtöön.

Kolmantena päivänä meitä odotti retki Oulangan kansallispuistoon Hiiden hurmoksen luontopolulle ja Kiutaköngäs kosken kuohujen pauhuun. Ilmakin oli vaihteeksi kesäisen lämmin. Pitkospuut, suokukat, hillat, ja luontolampi olivat elämys ilman isoa hyttysparvea. Reppu täynnä eväitä ja muutama kilometri nuotiopaikalle. Sain jopa tulet syttymään ja pojan itse käristämään makkaran. Luontopolun huipennus oli vielä tulossa!

Kiutaköngäs koskelle pääsi polkua pitkin ihastelemaan dolomiittikalliota ja kosken paukua. Hiidenkirnuja näkyi myös polun varrella. Nämä kalliot ovat muotoutuneet jääkauden aikana! Lapinvuokot kukkivat kalliolla ja me filmasimme kilpaa aaltojen pauhua. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Toivotan sinulle Aurinkoista Kesää!

 

 

Samoilua luonnossa


Luonnon heräämistä on tänä keväänä joutunut urakalla odottamaan
. Nyt on ollut kylmin kevät vuosikymmeniin. Miksi lämpöaalto on ohittanut Suomen? Tällä viikolla on vihdoin luvassa lämpimämpää ja luonnon kasvukausi pääsee käyntiin. Vein äitini piipahtamaan Haltian luontokeskukseen Nuuksioon ja Siuntion kylpylään Äitienpäivän aikaan.

Kyllä Suomen metsä- ja järvimaisemat ovat kauniita. Keväisin linnut alkavat visertää urakalla, valkovuokot kukkivat ja lehtiä puhkeaa pensaisiin ja ruoho alkaa vihertää. Etelä-Suomen pelloilla kevättyöt olivat täysillä käynnissä. Maaseudun rauha virkisti mieltä kummasti.

Samoilimme yhdessä luontopolulla kuunnellen ja katsellen kevättä. Aurinko pilkotti puiden lomasta meille. Polulla pääsi lukemaan luontotietoa. Tiesitkö, että tervaleppä uudistaa maaperää tehokkaasti tai terttuselja on levinnyt Suomeen Etelä-Euroopasta? Aivan yllättäin löysimme laavun eväiden syöntiä varten.

lintutorni

Siuntion lintujärvi ja torni näkyivät aivan edessämme. Kosteikko on monen linnun kotipaikka. Kiikarit kannattaisi ottaa mukaan, niin pääsisi seuraamaan lintujen kevättä lähempää. Äitini tuntee paljon kasveja, koska hän oli aikanaan hetken töissä puutarhassa. Meitä vastaan tuli pähkinäpensaita, vadelmia, karviaisia, herukoita, pajuja, koivuja ihan pienen pienine silmuineen. Aivan kohta meillä vihertää ja kevät puhkeaa kukkaan. Kesäänkään ei ole pitkä matka.

Toivotan sinulle Aurinkoisia loppukevään päiviä ja alkavaa kesää! Ihaillaan luonnon kauneutta…

Kunnon kohotus hölkkäämällä

Ihanaa tiet on sulaneet ja tekee mieli lenkille hölkkäämään kaduille ja poluille! Kun vielä aurinko alkaa paistamaan pilven läpi, niin  sitten vaan tuulipuku päälle ja menoksi. Juoksukuntoni ei talven jälkeen kovin kummoinen ole, vaan on aloitettava aika hitaalla vauhdilla. Lenkkarit eivät paljoa nouse tienpinnasta ja taas on kineesioteippiä jalkapohjissani, kun jostain syystä kantapäät ovat tulleet kipeiksi. Eihän ne itsestään kipeydy, vaan jotain on jäänyt talven aikana tekemättä. Siis olen laistanut jumppaamisesta. Fyssarini suositteli minua opettelemaan rullahiihtoa. Viime keväänä ostin välineet itselleni ja kokeilinkin muutamia kertoja hiihtämistä niillä. Uuden oppiminen näin keski-iän kynnyksellä vaatii aika monta toistoa ennenkuin homma alkaa sujumaan.

Pääsiäinen on tulossa ja toivottavasti ilmatkin lämpenevät! Omalle pihalle tekee mieli mennä puutarhahommiin. Tosin piha on vielä tosi märkä, eikä sinne haravoimaan ole mitään asiaa. Eilen piti kääntää jo lapiolla kasvimaata. Piipahdin tänään puutarhalla pyörällä ostamassa sinisiä orvokkeja, perunanarssissin ja tavallisenkin, kun kukkapenkit ovat vasta sulanneet. Haluaisin olla puutarhuri, mutta vielä minun ei ole mahdollista vaihtaa alaa. Tapasin kukkakaupassa puutarhuri-harjoittelijan ja kyselin hänen opiskeluistaan mielenkiinnolla.

Kevät kutsuu juoksemaan, lenkkeilemään, pyöräilemään tai pitkille kävelylenkeille. Aiotko osallistua moneen hölkkä- tai kisatapahtumaan? Itse käyn muutamassa kuntoilutapahtumassa tänä vuonna: Naisten kympillä, Nicerunissa ja ehkä Tallinnan kympillä. Tavoitteet pistävät yrittämään enemmän ja kuntoilemaan säännöllisesti. Vanhasta muistista tein viikko sitten kevään ensimmäisen vetotreenini pururadalla. Juoksin alamäkivetoja, jotta olisi kevyempää…

Toivotan sinulle Aurinkoisia kevätpäiviä ja Tsemppiä kuntoiluun ja kisailuun!

 

Hiihtämässä Tanhuvaaran maisemissa

puut

Tällä hiihtolomalla kakkosauto pakattiin täyteen suksia ja hurautettiin Savonlinnaan Tanhuvaaran Urheiluopistolle. Autoon mahtui jokaiselle yhdet sukset mukaan. Jätin kotiin skin-sukset ja otin pitopohjat matkaan. Toivottiin talvista viikkoa meille! Olimme olleet Villa Vuorelassa 10 vuotta sitten kesälomaa viettämässä koko perheen voimin, mutta talviaika oli vielä kokematta.

latu

Joka päivä hiihdimme metsälenkillä tai järven jääladulla. Opistolla latukone ajoi ladut aamuisin kuntoon ja talvinen luonto kutsui liikkumaan. Hiihtolenkeistä Tanhuvaaran vitosesta tuli suosikkini. Siellä mutkiteltiin metsän keskellä, välillä kiivettiin ylämäkeä ja sitten liuttiin laskuja. Pojan kanssa kävin myös pulkkamäessä. Ensin rämmittiin pitkä ylämäki ylös ja sitten äkkiä pulkan kyytiin ja vauhdilla alas.

jaa

Jäälatu kiersi yhden saaren ympäri. Siellä ei ollut ruuhkaa. Rannoilla näkyi muutamia kesämökkejä talviteloillaan. Tasatyöntöä pystyi hyvin harjoittelemaan matkan aikana jäisillä laduilla. Monesti toinen puoli tuli myötätuuleen ja toinen vastaiseen. Poika kävi isänsä kanssa jäällä lumihangessa juoksulenkillä.

olavinlinna

Talvinen Olavinlinna näytti nukkuvan talviunta. Kesäisin paikka vilisee oppperaturisteja ja muita matkailijoita. Huomaatko, että talvellakin järvessä on niin kova virta, että se ei ole jäätynyt? Meidän lisäksi muutama kävelijä oli rannan kävelypoluilla ulkoilemassa. Savonlinna näytti talvella rauhalliselta kaupungilta.

jarvi

Auringonpaiste teki ihmeitä maisemalle. Puhdas lumi kutsui ulos pakkaseen. Voisinpa pysäyttää ajan ja jäädä vielä muutamaksi viikoksi hiihtelemään! Lumiset ladut olivat niin mainiossa kunnossa. Hiihtolomaviikko meni liian nopeasti…

Toivotan lukijoilleni Aurinkoisia Talvipäiviä!

Kävelyllä Hesan rannoilla

Helsinki

Kesäinen Helsinki suorastaan kutsuu kävelylle. Aloitimme reitin Katajanokalta ja kiersimme sen ympäri hiekkapolkua pitkin. Tyrnipensaita kasvoi aivan meren vieressä. Toivottavasti lämpöä vielä riittää, että marjat ehtivät kypsyä. Kauppatorilla oli muutamia turisteja jo aamupäivästä sekä vanhassa kauppahallissa. Me jatkoimme reippaasti eteenpäin Tähtitornin puistoon. Ylämäkeen kiipeäminen alkoi tuntua jaloissa vähitellen.

tyrni

Jätskitauon pidimme Kaivopuiston rannassa katsellen valkoposkihanhien temmellystä. Poikani oli mukana kierroksella ja hän katseli ahkeraan liikkuvia veneitä. Minä ihailin kauniita kukkaistutuksia, jotka kaupunki on suunnitellut täksi kesäksi moniin puistoihin. Omalta pihaltani ei löydy näin hienoja värejä kukista, vaan meidän pihalla lähinnä keltaiset hanhikit kukkivat parhaillaan.

Kaivopuisto

Poikkeamalla keskustasta vähän kauemmas pääsee aitoon merelliseen tunnelmaan. Rantoja pitkin löytyi hyviä ulkoilureittejä ja monet viettivätkin sunnuntaita reippaillen. Uspenskin katedraali oli avoinna ja pistäydyimme siellä sisällä ensimmäistä kertaa muiden turistien joukossa. Suomenlinnan retki jäi odottamaan vielä seuraavaa kertaa ja samoin Uunisaari

Uunisaari

Lauantai-illan päätteeksi osallistuin Hietaniemen rannassa hyvän ystäväni kanssa Twilight -juoksutapahtumaan. Ilma oli ihanan kesäinen + 22 astetta ja hyvin tarkeni juosta. Reitti kulki Hietaniemestä Meilahden kautta Seurasaareen ja takaisin. Tänä kesänä olen kyllä jonkin verran hölkkäillyt, mutta ylämäissä jouduin antamaan periksi parempi kuntoisille. Toki juokseminen kisassa laittaa vauhtia omiin jalkoihinkin ja on pakko yrittää joukon mukana…

Hietaniemi

Aurinkoista elokuuta sinulle, Nautitaan loppukesästä täysillä!

Saimaan aalloissa

 tunneli   

Mökki, laituri, soutuvene ja uiminen kuuluvat kesälomaani. Tänäkin kesänä suunnistin tutulle Niinisaarelle mökkitien varteen. Oloni tekee turvalliseksi, kun jo vähän tietää paikkaa etukäteen. Laavun rinteeseen pääsin mustikkaan, lenkkipolkulle rullaamaan kilometrejä.

sukkia

Viileämmässä säässä innostuin kutoamaan useammat villasukat, yhdet pojalleni, tytölleni ja mummollekin. Katselin Amsterdamin kisoja ja puikkoni kutoivat samaanaikaan kilpaa. Mökissämme oli käsin kudotut matot, virkatut pöytäliinat jne. Hyvä, että kesäisinkin ruokakaupasta voi ostaa lankaa. Minulla on ollut koko kevään ja kesänajan päällä tämä käsintekemisen vimma.

lintukivella

Luonnossa veden äärellä huomaa eläinten käyttäytymisiä aivan uudella tavalla. Sorsaperhe kävi rannan mättäissä syömässä mustikoita, rantakäärme tuli laiturille lämmittelemään, telkkäpariskunta vaelsi pitkin rantoja. Yhtenä aamuna joutsenet aloittivat aamua uiskentelemalla rantakaislikossa.

telkka

Suomen kesä on ihanan vihreä, vedet puhtaat, ilmat jännittävän vaihtelevat. Kesälomalla puuhaillaan, touhutaan ja kerätään voimia syksyyn. Ulkoilma tekee ihmeitä meille kaikille. Vanhanajan tiilimurskakenttä herättää monet muistot. Hienoa, että näitä on säilynyt edelleen…

kentta

Toivotan sinulle Aurinkoista ja Iloista Kesänaikaa!

 

Helmi Kroatiassa

Lapad
Dubrovnik
on vuorten reunalle levittäytynyt matkailun helmi
. Kesälomani aluksi hyppäsin kylmästä Suomesta Kroatiaan poikani kanssa. Kroatiassa sää kanssa vaihteli, mutta oli kesäisen lämmintä. Adrianmeri oli kivenheiton päässä upean vihreänä ja kirkkaana. Siellä oli merisiilejä kivien reunustoilla, joten uimakengät oli hyvä olla jalassa.

Lokrum

Walking trail kävelypolkua pitkin kiertelimme ja kuvasimme kallioista merenrantaa. Pinjamännyt ja sypressit olivat isoja ja vihreitä, kukat kukkivat punaisina ja sinisinä. Etsimme hiekkarantaa, mutta Dubrovnikissa ne olivat kivirantoja. Vesi oli ihanan viileetä ja sain jätskin varjolla houkuteltua poikani kanssani polskuttelemaan ja etsimään merisiilejä.

Oldtown

Old town vanhankaupunki on Dubrovnikin Pilen kaupunginosassa. Paikallisbussit olivat täpötäysiä ja mekin ajelimme semmoisella. Kartta kannatti olla mukana, jotta osasi suunnistaa läpi vanhan kaupungin kapeilla kaduilla. Porraskävelyä ehkä juoksuakin voisi kokeilla old townin muureilla?

dubrocnik

Serpentiinitiellä ajelimme retkibussilla Montenegron puolella mustien vuorten ympärillä. Mutkat oli numeroitu, jotta näki montako oli vielä jäljellä. Isompi auto sai mennä, joten pienempi väisti. Välillä meidän bussi peruutti taaksepäin, jotta ei tullut törmäyksiä.  Kotorin lahti oli kaunista seutua. Bussimme pysähtyi Unescon perintökohteeseen Kotorin vanhaan kaupunkiin.

Sypressi

Pylvässypressit nousevat pystysuoraan vuorenrinnettä ylöspäin. Budvan kaupungista löytyi veneitä täynnä oleva rantabulevardi, pitkä hiekkaranta ja oma vanha kaupunki, joka oli rakennettu uudelleen vuoden 1979 maanjäristyksen jälkeen. Oppaamme kertoi, että Montenegro muistuttaa entistä Jugoslaviaa enemmän. Jugo tarkoittaa etelätuulta Afrikasta.

Kotor2

Kävin pari kertaa aamulenkillä kiertäen Babin kukin niemen ylämäkeen. Juoksuportaita Dubrovnikissa riittäisi eli kuntoilua tuli aivan itsekseen päivittäin. Uimme monta kertaa päivässä lämpimässä Ladapin rannassa. Poikani ihastui Dubrovnikiin ja olisi halunnut jäädä sinne!

Toivotan kaikille lukijoilleni Aurinkoista kesää!

Juoksemassa Naisten Kympillä

alku

Pilvet roikkuivat Helsingin yllä, kun lämppärinä Maija Vilkkumaa pisti parastaan Naisten Kympillä. Laitoimme jalat heilumaan hyvän ystävättäreni kanssa ja pääsimme rentoon fiilikseen. Bajamaja jonoon poikkesimme ennen lenkille lähtöä. Sitten vauhdilla juoksimme starttiin mukaan nokka kohti baanaa.

maijavilkkumaa

Hietaniemen ranta jäi taakse ja sininen letka meni eteenpäin. Meilahden maisemat on kauniit. Purjeveneitä näimme rannassa. Lenkki tuntui ihan kevyeltä letkan mukana. Hiekalla jäi pölypilvi, kun siitä meni satoja juoksijoita läpi. Ilma oli sopiva eli aurinko alkoi näyttäytyä vasta puolimatkassa.

sininen

Keskuspuisto odotti meitä vihreänä. Mustikat näyttivätkukkivan ja koivut hohtivat vihreänä. Hevoskentänreunaa painoimme menemään kohti Stadionin siltaa. Viimeisille kilometreille pistettiin vähän vauhtia tossuihin ja annettiin juoksun liitää. Kymppi meni helposti juosten läpi ja jäi voimaa loppuunkin. Reitillä näkyi äitejä pikkutyttöineen juoksemassa myös. Yhdellä tytöllä oli samanlaiset keltaiset lenkkarit kuin minulla.

polkupicnik

Maali odotti Finlandiatalon nurkalla. Ihanaa, että tuli kierrettyä kymppi keskellä Helsinkiä naisten ympäröimänä. Pidän siitä, että naiset saavat itse valita oman lähtöryhmän. Kympin voi mennä oman kunnon ja seuran mukaan juosten, hölkäten tai kävellen. Söimme Picnikin musiikkitalon kivetyksillä ja sen jälkeen loppujoogat sekä poikabändin Elias Kaskisen konserttiin hyppimään loppuverryttelynä aurinkoiselle nurmikolle. Liikunnallinen sunnuntai on takanapäin.

konsertti

Toivotan lukijoilleni Aurinkoista ja Liikunnallista Kesänaikaa! Vihreä sydän